Hiihtomäen juurelta

Parempi myöhäinen talviloma kuin ei lomaa ollenkaan

2010-05-25T09:31:00.000-07:00

...varsinkin, jos lomalla on kivaa. Tarkoitus oli kyllä lomailla jo helmikuussa, maaliskuussa, no ehkä huhtikuussa...mutta lopulta sitten toukokuussa. Kohde: Portugal, Lissabon, Estoril, Cascaix ja Sintra

Nautiskelin koko viikon ihania grillattuja mereneläviä ja kalaa rantaravintoloissa Atlantin pauhua kuunnellen. Muita loman kohokohtia: uusi hieno meriakvaario, Sintran satulinnakaupunki, aurinko, meri ja uima-allas!

Lisää lomakuvia linkistä...

Putkiremontti on vihdoin ohi

2010-04-25T22:17:00.000-07:00

Tai ainakin melkein...pölyä ropisee vielä arvaamattomista paikoista. Otin eilen kellon alas seinältä ja rupesin pyyhkimään kellon reunan jättämiä jälkiä seinästä. Kas vain, kellon kohdalle tuli VALKOINEN läntti seinään.
Sen lisäksi kylpyhuoneen pesualtaan liitännät vuotaa, makuuhuoneen seinässä on lattiasta kattoon halkeama, keittiökalusteen alla on tukkimaton reikä putkikuiluun, upouusissa kylpyhuonekalusteissa on naarmuja...

Oletko atleetti vai kotletti?

2010-04-08T04:20:00.000-07:00

Oletko atleetti vai kotletti?: "Testaa ja voita 10 kg kyljyksi� tai sykemittari."

Älä syö keltaista lunta

2010-03-09T05:26:00.000-08:00

Edelleen asustelemme evakossa Herttoniemenrannan (koiraparatiisi)lähiössä. Lapsia pitää jatkuvasti varoitella kävelyteiden miinakentistä ja keltaisen lumen epäterveellisyydestä.

Mietin, josko oikeasti voisi kehittää koiranpissimerkkipaaluja. Laitettaisiin niihin joku koiria stimuloiva hajukapseli, joka saisi aikaan "pissin tähän"-reaktion. Jos olen oikein ymmärtänyt, koira pissii sinne, minne lajitoveri on jo laskenut oman merkkinsa. (Koirapsykologia ei kyllä kuulu erityisosaamiseeni, joten jos joku tietää paremmin, kertokoon, kiitos.) Siispä koirapisuaari, ettei tarvitse liritellä kaikkia tienpenkkoja keltaisiksi. Kaikkea sitä tulee ajatelleeksi ja valokuvanneeksi kello seitsemältä aamulla töihin kävellessä.

En edes ala koirankakkakeskustelua. Ai miksi? No siksi, että siitä tulisi koiranomistajapökälejuttu.

Sesongin ammatti - lumenpudottaja

2010-03-02T23:04:00.000-08:00

Kasvisruokaa

2010-03-02T21:57:00.000-08:00

Helsingin kaupunginvaltuustossa meni läpi koululaisten kasvisruokapäivä kerran viikossa, mutta millä mölyllä. Kerrankin on jotain viihteellistä seurattavaa poliitikkojen asia(ttomissa)keskusteluissa. Ruoka herättää selvästi intohimoja. Samoin pakottaminen johonkin. Ja kun nyt pakotetaan kaikki koululaiset kerran viikossa syömään kasvisruokaa ilman lihavaihtoehtoa. Voi parkoja. Heikoimmat lihansyöjät sairastuvat anoreksiaan.

Ainakin suuren yleisön joukosta kajautetuista mielipiteistä on tullut ilmi todella pönttöjä näkemyksiä. Jonkun mielestä kana on kasvis. Jonkun mielestä koululaiset sairastuvat, kun eivät saa ravitsevaa ruokaa, ainoastaan kasviksia. Hesari haastatteli ansiokkaasti riskejä amiskundeja, jotka syövät ruokalan vaihtoehdoista pelkät lihat.

Muistellaanpas hetki omia kouluaikoja. Mitään ruokavaihtoehtoja ei ollut ikinä tarjolla. Tai saihan sitä syödä pelkkää näkkileipää ja porkkanaraastetta, jos ruoka ei maistunut, ainakin yläasteella, kun opettaja ei vahtinut ruokailua. Meillä oli pinaattikeittoa aika usein (kasvisruoka!). Tykkään siitä vieläkin. Sen sijaan veripaltun pakkosyöminen on kauheimpia kokemuksia ja sitä oli aivan liian usein. Puuropäiviäkin oli usein (kasvisruoka!). Ja se kuuluisa tilliliha aiheuttaa vieläkin väristyksiä. Lihamureke oli henkilökohtainen inhokkini. Kilttinä tyttönä minä söin silti kaikkea - ainakin vähän. Vaikkei ollutkaan vaihtoehtoja. Koulun lihapatojen ääreltä päästyäni ryhdyinkin valikoimaan tarkemmin omia syömisiäni ja lopetin melkein kaiken lihan syömisen. No, se on toinen tarina. Vai onko?

Ehdotan koululaisten ruokkimista soijamakaronilaatikolla (tämän idean esitti muistaakseni Mysi Lahtinen jossakin lehtijutussa, missä kokit hakivat kouluruokailuun uusia ideoita). Olen testannut soijabolognesea ja soijamakaronilaatikkoa kotona ja täydestä menee. Meillä soijamakaronilaatikko on yhtä kuin makaronilaatikko, eivätkä lapset tajua eroa päiväkotien lihamakaronilaatikkoon. Ja se on oikeasti hyvänmakuista.

Ylipäätään Suomessa voitaisiin turhat kouluruokapulinat unohtaa. Singaporessakin lapsille löytyy yhteinen ruoka, vaikka rajoittavia tekijöitä (uskonnolisia ja kulttuurisia) on paljon enemmän. Kaiken on oltava halal, ei sianlihaa, ei naudanlihaa...

Käsitöitä tekevä ihminen ei voi olla paha

2010-02-17T21:43:00.000-08:00

Olen lukenut lapsille viime aikoina Tove Janssonin Vaarallista juhannusta. Se on kirja täynnä elämänviisautta.

Viime luvussa esiintyi (epähemulimainen) hemuli, joka oli pieni, kiltti ja virkkasi kaiken aikaa. Luin myös Gloria-lehdestä Kirsi Pihan kolumnia, jossa Piha pohti, mikä ammatti olisi eettisesti paras. Miksi on hyväksyttävämpää veistää veneitä kuin olla pankkiiri? (Piha päätyi kirjoituksessaan nimeämään toiveammatikseen sirkustaiteilijan.)
Mutta minä päädyin lopputukseen, että käsitöitä tekevä ihminen ei kerta kaikkiaan voi olla paha. Vai voitko kuvitella, että metrossa virkkaava teini kohottaa kohta koukkunsa ja uhkaa sinua sillä? Muistatko, miten yläasteen pahimmat kovikset olivat kerrankin hiljaa käsityötunnin aikana? Rangaistusvangeillekin järjestetään terapiaa nikkarointitehtävien parissa. Mitä, jos lisättäisiin kouluihin käsityötunteja. Puikkoterapiaa stressaantuneille lukiolaisille. Työpaikoille virkkuutauko.

Arjen sankarit

2010-02-11T23:25:00.000-08:00

Olkoon lunta ja pakkasta prkl. Kaikki pyörii sittenkin.

Washingtonissa on kuulemma yli puolitoista metriä lunta. Se on varmaan jo kansallisen hätätilan paikka. Meidän 60 cm ei ole mitään. Ainakaan, jos teeskennellään, ettei sitä ole, tai että ei se ainakaan mitään haittaa, tähän on totuttu. (Onneksi en käytä VR:n palveluita.)

Aura-autot eivät ehdi moneen päivään Herttoniemen kävelyteille. Niinpä kulkuväylät ovat tamppaantuneita, kapeita jääteitä. Hyvä puoli asiassa on, ettei kukaan pääse roiskimaan hiekoitussoraa siihen päälle. Vanha kunnon kulkupeli lapsellisille on siis pulkka! Lapset istumaan ja menoksi. Äiti saa samalla päivän hyötyliikunnan (vajaa tunti aamulla + vajaa tunti iltapäivällä). Aamureittimme on ensin Ellenin päiväkotiin noin puoli kilometriä, sitten Oliverin päiväkotiin noin kilometri edellisestä, sitten äiti metrolle, vielä muutama sata metriä. Ja iltapäivällä sama päinvastoin. Kovalla pakkasella seuraavasti hiki - jäätyy - hiki - jäätyy - hiki - jäätyy...

Tässä valitellessa huomasin äidin, joka jäi bussista vaunuissa olevan vauvan kanssa: bussipysäkillä oli kamalat kinokset ja vaunujen alaosassa oli painavan näköiset ruokakassit. Ja toinen äiti työnsi vaunuja hangessa ja raahasi vastentahtoista parivuotiasta siinä sivussa. Me ollaan sankareita kaikki...

Lämpöä

2010-01-26T22:47:00.000-08:00

Täällä "nautitaan" kovista pakkasista valtaisan lumimäärän lisäksi. Joku vitsaili, että Kööpenhaminan ilmastokokous tuotti heti tulosta.

Jäähallissa on kylmä, totesin, kun Ellen aloitti taitoluisteluseurassa luistelukoulun. Mikä siis tarkoittaa sitä, että kevään ajan lauantaisin äiti hytisee kylmän jäähallin kaukalon laidan vakiokalusteena ja yrittää lämmitellä grillikahvion pohjaanpalaneella kahvilla. Viereisessä kaukalossa jääkiekkojunnujen isät lämmittelevät huutamalla. Seuran lehdestä lueskelin isompien taitoluistelunalkujen harjoittelusta - jos Ellen oikeasti innostuu lajista, tarkoittaa se tuntikaupalla hytisemistä joka viikko. En malta odottaa :-/

Lämpö on kyllä ihmeellinen asia. Kiinalaisessa lääketieteessä "heat" on kaiken pahan alku ja juuri, tuottaa milloin näppylöitä naamalle ja milloin vatsavaivoja. Suunnittelin jossain vaiheessa tutustuvani hot joogaan, missä joogasali on lämmitetty noin 40-asteiseksi. Tosin lämpötilakontrasti "tavalliseen" joogasaliin on tälläkin hetkellä riittävä, en tiedä, paljonko Annankadun salilla on lämpöä, mutta selvästi enemmän kuin vaikka työpaikalla. Ehkä noin 30 astetta. Ainakin joogaaminen on paljon mukavampaa lämpimässä salissa kuin kotona. Puhumattakaan hirvittävän kylmistä kesäaamuista, jolloin yritin joogata ulkona. Oikeasti keho taipuu lämpimässä paljon paremmin.

Tiesittekö, että Tiger Balmiakin on "kylmää" ja "lämmintä"? Toinen on sitä perinteistä ja toinen valkoista. Olen viime päivinä voidellut itseäni sillä perinteisellä lämmittävällä - ja haissut varmaan kilometrin päähän. Mutta kun se tuntuu niin kivalta pakkasen jälkeen ja auttaa kaikkiin nivel- ja lihaskolotuksiin...
Ai joo, siinä tilaus wish listille, kun Tuomas taas lähtee Singikseen ensi kuussa. Lisää Tiger Balmia.

Lunta lunta, aina vaan lunta

2010-01-17T22:57:00.000-08:00

Voi tätä lumen määrää. Tuntuu siltä, että joku on pudottanut arkeni päälle ison kasan harmaata nuoskalunta.

Lumikinoksia on ihan kiva katsella. Ja kun on vapaa-aikaa, on ihan kiva vaikka hiihtää - mutta kaikkea muuta arkielämää tämä lumimäärä kyllä vaikeuttaa. Kaupungissa vähintään joka kolmas parkkipaikka on lumikasan alla. Kadunvarsipaikoille ei voi pysäköidä, jos pitää pelkääjän puolelta mahtua avaamaan ovi (ja nostamaan vielä lapsi ulos takaovesta).
Joudun kulkemaan päiväkotireitin nyt Oliver rattaissa, koska kaksivuotiaan kanssa taivallus kestäisi muuten kamalan kauan (ja reitti kulkisi jokaisen lumivuoren yli). Saa käyttää luovaa ajattelua siinä, kuinka rattailla pääsee aurattujen lumivallien yli. Pulkassakin voi tietysti lasta vetää, mutta kun siihen lumen päälle on roiskittu kaikesta huolimatta kilokaupalla karkeaa hiekoitussepeliä ja teiden ylitykset on suolattu. Mutta silti en suostu edes harkitsemaan kakkosautoa perheeseen. Never. Ja sitä autoakin saa kuurata ja harjata joka aamu lumikinoksesta esiin. Parasta olisi, kun voisi hidastaa elämänrytmiä, jättää kaikki vähemmän tärkeät jutut pois - kuten työssäkäymisen. No, ruokakaupassa käymisenkin ja ruuanlaitonkin voisin vaihtaa pois, jos olisi mahdollisuus. (Eikä kävisi kuin sille kuuluisalle etnisen vähemmistön edustajan hevoselle.)

Tammikuu on yksi pahimpia kuukausia vuodessa. Ensin saa horrostaa ja mässäillä rauhassa joulun yli, mutta sitten pitäisi olla äkkiä taas kiinni arjessa. Parempi, kun ei edes olisi joulua välissä, ettei ote pääsisi herpaantumaan.
Tammikuussa pitäisi laihduttaa, olla tipattomalla ja toteuttaa muita hyveellisiä uuden vuoden lupauksia. Muka kevät alkaa, vaikka on entistäkin kylmempää ja yhtä pimeää kuin joulukuussa. Lomien jälkeen pitäisi tarmokkaasti aloittaa kaikki (lasten) harrastukset. Mihinkäs minä paninkaan sen C-vitamiinipurkin?

Taidan ryhtyä juhlimaan kiinalaista uutta vuotta. Gongxi gongxi...

Uusi vuosi alkaa evakossa

2010-01-04T23:32:00.000-08:00

Hyvää uutta vuotta kaikille!

Nyt putkiremontti on auttamatta oven takana. Kirjaimellisesti. Porraskäytävä on jo kuorrutettu suojamuovilla.
Olemme pakanneet ja raahanneet kamoja väliaikaiseen vuokra-asuntoon ja ihmetelleet, miten sinne voi sopeutua. Asunnon omistajatar on kuulemma Intiassa joogaamassa (kade, kade, kade...). Asunto on kalustettu ja aika tavalla täynnä kamaa, erityisesti kaikkea indiskakrääsää. Löysin jo omalle joogamatolleni levittäytymispaikan Shiva-julisteen silmien alta :)

Vuoden loppu meni työkiireiden merkeissä. Tuomas ja lapset ehtivät lomailla. Helsingissä on valtavasti lunta - siitä riittäisi jakaa vaikka useammalle talvelle. Ellen on luistellut ja hiihtänyt innoissaan. Oliverillekin ostettiin luistimet ja sukset, on testannut niitä vähän vähemmän innoissaan. Meidän talon "alapihalle" jäädytettiin luistelukenttä, nyt voi kävellä kotoa luistimet jalassa. Tai siis ei voi, koska muutamme pois, mutta siellä väliaikaisasunnon vieressä on myös luistelukenttä.

En ole varmaan koskaan Suomessa asunut "uudessa" asunnossa. Väliaikaiskämppämme on noin viisi vuotta vanha ja tuntuu kummalliselta, kun eteinen ja kylppäri ovat niin valtavan kokoisia. Hukkaneliöiltä tuntuu, vaikka tiedän tietysti varsin hyvin, että taustalla on pakolliset invamääräykset. (Ei-alan-ihmisille: nykyään melkein kaikki uudet asunnot pitää mitoittaa siten, että pyörätuolilla pääsee kääntymään ja toimimaan). Metrinen vessanovi on ihan kauhea, jos minulta kysytään. Toisaalta juuri nämä pyörähdyssäteen (hukka)neliöt tulevat toimimaan henkilökohtaisena joogasalinani. Ja miksi kaikkiin asuntoihin pitää tunkea sauna? Haluaako kaikki oikeasti sellaisen pieneenkin asuntoon?

Ellen soittaa viulua musiikkiopiston konsertissa

2009-12-08T10:19:00.001-08:00

Putkimies päivää!

2009-12-03T02:49:00.000-08:00

Kamala kiire ja hässäkkä jatkuu.

Mistään joulujutuista ei ole kysymys vaan oman kodin putkiremontin alkamisesta, lasten sairasteluista ja työtkin pitäisi hoitaa...
Toiset ne vaan karkaa Singaporeen shoppailemaan (Tuomas lähetti juuri tekstarin sieltä "shoppailtu on, paljon").

On muuten hauska yhdistelmä, kun 2-vuotias on kipeänä (joo, kuumeen lisäksi ripuliakin), pitää hoitaa kotona, kotona on jatkuva poran jyrinä ja vesi poikki sekä viemärin käyttökielto (!). Putkimiehet ramppaa eestaas. Taudeista on nyt toistaiseksi selvitty, mutta putkiremppa etenee. Pihaamme ilmestyi yhtenä yönä Grand Canyon. Siellä pohjalla häämötti yksi vaivainen tonttiviemäriputki. Kaivuun alta vedettiin sileiksi oksien ja männynkäpyjen lisäksi pihapuut.

Kaikista hauskinta hommassa on erityisen tiukkapipoisesti osakkaiden omiin muutossuunnitelmiin suhtautuva urakoitsija. Juuri kun sain päätökseen työn puolesta yhden vaativan linjasaneerauksen arkkitehtisuunnittelun, saan alkaa kiristelemään hermoja kotona samasta aiheesta. Harjoiteltu on. Mutta tämän jälkeen harkitsen varmaan kahdesti (tai viidesti) ennen kuin sekaannun putkiremontteihin. Ja että vielä pitäisi omassa kodissaan tyytyä jonkun insinöörin repäisemään kylpyhuoneen layoutiin. Käsienpesuallas on sijoitettu niin, että seisot pestessä lattiakaivon päällä ja jos joku on sattunut käymään suihkussa, varpaat tietysti kastuu. Ehkä se on insinöörien omituista huumorintajua ;-/

Tammikuusta huhtikuuhun muutamme väliaikaiseen osoitteeseen, kun putkiremontti alkaa omassa asunnossa. Mitähän vielä tästäkin tulee.

Kirjoitimme lasten kanssa eilen kirjeen joulupukille. Ellen vei sen parvekkeelle ja huusi tontulle, että tule hakemaan. Aamulla olisi rynnännyt suoraan sängystä katsomaan, onko tonttu hakenut kirjeen, mutta piti toppuutella (arvatkaa, muistinko hakea kirjettä pois yöllä), että ensi aamupesulle, sitten vasta parvekkeelle (ehdinpäs...). Joulumieli turvattu.

Possupaniikkia

2009-11-09T00:24:00.000-08:00

Taitaa olla sama paniikin aihe kaikissa maailman kolkissa. Possuflunssa, Swine flu.
Viime viikolla tapauksia alkoi kuulua jo melkein kaikista kouluista ja päiväkodeista. Lasketaan päiviä siihen, kun oma lapsi saa vihdoin viimein rokotuksen. Ja kuulemma rokotusjonossa kiroillaan ja tapellaan. Saa nähdä ensi viikolla, miten käy, kun pitäisi viedä Oliver rokotettavaksi. Jonossa on varmaan muutama tuhat paniikissa olevaa vanhempaa pikkulapsineen ja terveysasema tukossa. Olisipa kiinnostavaa kuulla, miten tämä hoidetaan Singaporessa. Rokotuksen on varmaan saanut ostaa jo kauan sitten, ilman turhia hälinöitä (anything also can). Mutta meilläpä pitää valtiovallan säädellä, ettei kukaan vain etuile jonossa. Vaikka sitten jonossa syntyisi rähinä.

Meidän lapset eivät pahemmin välitä taudin uhasta. Ellen tosin totesi, että pitää panna kauluri kaulaan, koska muuten voi tulla vaikka sikaflunssa. Taudista tuli todellinen, kun tapaaminen Amandan kanssa piti perua sairastumisen vuoksi. Asia ei harmittanut kauaa, koska korvaavana toimintana sovimme käynnin uimahallissa, ilman pikkuveljeä. Lisäksi neiti pääsi balettiin katsomaan Joutsenlampea.

En ollut kovin innoissani viemässä Elleniä balettiin, koska arvelin, että Ellen ei jaksa istua koko esitystä aloillaan ja alkaa terrorisoimaan vieressä istuvia täti-ihmisiä hölisemällä ja pölisemällä. Mutta toisin kävi. Meillä oli molemmilla erittäin nautinnollinen baletti-ilta. Neiti tapitti silmät suurina balelleriinoja, taputti fanaattisesti joka kerta ja pysyi ihan hiljaa koko esityksen ajan (2,5 tuntia!). Tosin jossain vaiheessa innostui huomaamattaan hymisemään musiikin mukana ja matkimaan kapellimestaria...
Arvaatte varmaan, mitä meillä kotona on soinut viime aikoina stereoissa. Ja meillä on non stop balettiesitys olohuoneessa.

Lukuisista aneluista huolimatta en ole vielä taipunut päästämään Elleniä balettitunneille. Klassisen baletin perinteinen käsitys herkästä ja haavoittuvasta balleriinasta ei vain ole se esikuva, jonka haluaisin tyttärelleni. Oliverin sen sijaan voisin laittaa balettitunnille. Heti kävelemään opittuaan nuori herra on tykännyt sipsutella varpaillaan muutenkin.

Varvas ja terveyspalveluita

2009-10-16T02:50:00.000-07:00

Olen viimeaikoina ollut terveyspalveluiden suurkuluttaja. Heh!

Työterveydenhoitaja on kutsunut jo kauan sitten terveystarkastukseen. Myönnetään, oli tarpeen, koska esim. kolesteroliani ei ole mitattu koskaan aiemmin. (!) Söin verikoetta edeltävänä iltana katkarapuja. No, se ei onneksi aiheuttanut paniikkia kellekään. Suurin ongelma terveydenhoitajan mielestä oli, etten syö arkisin aamupalaa.

Sattumalta edellisellä viikolla vasen isovarpaani kipeytyi niin, etten päässyt kävelemään kunnolla. Menin työterveysasemalle lääkäriin. Lääkäri tiiraili varvastani sopivalta etäisyydeltä (se sikainfluenssa: potilasta ei kätellä, eikä ilmeisesti kosketa muutoinkaan, ellei pakko ole) ja hymisteli. Kerroin, että teen astangajoogaa ja varvas on voinut rasittua siitä. Lääkäri kysyi, kuinka usein harrastan. Vastasin kolmesti viikossa, johon lääkäri ryhtyi naureskelemaan:
- "Eikö vähempi riitä. Pitää elämässä olla muutakin sisältöä."

Tähän saakka olen kyllä aina kuullut, että ihmisen pitäisi liikkua vähintään kolmesti viikossa. Lääkäri kehotti olemaan kävelemättä kaksi päivää. Johon totesin, että ei taida onnistua.
- "Kävele sitten kantapäällä", oli ohje. Tästä syystä klenkkasin pari päivää, kunnes tajusin, että vähemmän sattuu, kun kävelee normaalisti.
Sain varpaaseen tulehduskipulääkereseptin. Ensimmäisen lääkeannoksen ottamisesta kului 5 minuuttia, kun päässä alkoi pyöriä ja rouva oli poissa peleistä loppupäivän.

Eikä siinä vielä kaikki. Perusteellisen työterveystarkastuksen jälkeen olen kuluttanut lääkäriaseman penkkejä jo useampaan kertaan. Vanha rannevammani kuvattiin uudestaan ja sain jo lääkäriltäkin nuhteet siitä, etten syö aamupalaa. Armoa.

Kaikesta huolimatta aion palata harrastamaan joogaa kolmesti viikossa. Enkä syö aamupalaa edelleenkään. Vaikka sainkin luvan syödä vapaasti rasvaisia juustoja ja suklaata.

Shaktimaton tyytyväinen käyttäjä

2009-10-13T22:39:00.000-07:00

Lupasin niitä käyttökokemuksia.

Minusta ja piikkimatosta on tullut erottamattomat. No, ei se matto ole sentään juuttunut selkääni kiinni, mutta olen ihan koukussa maton käyttöön. Makailen melkein joka ilta matolla vartista puoleen tuntiin ja samalla katoaa kaikki selän kolotukset. Mieli rauhoittuu ja olo rentoutuu. Enää piikit eivät tunnu ollenkaan kivuliailta.

Terveisiäisis Vilniuksesta

2009-10-05T02:00:00.000-07:00

(Omituisessa liettuan kielessä lisätään sanoihin -ius, -aus, -ous tms. pääte, sanoo valekielitieteilijä.)

Teimme viikonloppumatkan Liettuaan Vilnaan, eli Vilniukseen, ilman lapsia. Eli paljon kävelyä kaupungilla (kerrankin ei tarvitse työntää rattaita mukulakivikaduilla tai olemattomilla jalkakäytävillä), shoppailua (kukaan ei revi tavaroita alas hyllystä sillä välin, kun katsot hetken toiseen suuntaan), ruokaa ja juomaa (sai itse valita ruokapaikan ja juoda viiniä lounaalla vaikka kaksi laisillista ja mennä sitten itse päikkäreille sen sijaan, että yrittää saada lapsia rauhoittumaan).

Entisissä Itä-blokin maissa on aina tietty tunnelma. Mistä se nyt tarkalleen syntyy - hajuista (käsittämätön kaikissa julkisissa sisätiloissa leijuva hien, tupakan ja jonkun puhdistusaineen yhdistelmä) , ruoasta, kolossaalisesta neuvostoarkkitehtuurista, huivipäisistä mummoista, johdinautoista, votkaa nauttineista punanenäisistä ukoista, sinisestä silmämeikistä ja minihameista... Vilnassa tuo aika alkaa olla taaksejäänyttä elämää, mutta ei onneksi ihan vielä. Kaikki länsimaiset luksuskaupat, kauppaketjut, ravintolat ja huvitukset löytyy ja nuorempi väestö puhuu kohtuullisesti englantia. Jopa neuvostohenkisesti välinpitämättömät torikauppiaat ovat sulaneet aavistuksen palvelualttiimmiksi. No, ihan aasialaiseen tapaan ei sentään heittäydytä liian ystävälliseksi...

Ruoka on reilusti slaavilaishenkistä, jos valitsee perinteisen ravintolan. Makkaraa, smetanaa, raviolityyppisiä täytettyjä taikinanyyttejä, perunaa, kuminalla maustettua hapanlimppua, savujuustoa, graavikalaa jne. Katso matkakuvat linkistä blogiarkiston yläpuolella.

Shaktimatto

2009-09-30T01:34:00.000-07:00

Päätin ryhtyä kotifakiiriksi. Ostin intialaisen (tosin Ruotsissa valmistetun) shaktimaton. Siis piikkimaton. Siinä ei ole perinteisiä rautanauloja vaan moderneja muovipiikkejä ja sisällä vaahtomuovia. Piikkimaton piikit tuntuvat teräviltä sormella kokeillen. Päädyin light -versioon, joka ei ole ihan niin teräväpiikkinen kuin normaali shaktimatto. Sopii kuulemma herkkähipiäisille.

Esitekuvassa oli onnellisten turbaanipäisten partaveikkojen kuvia, niissä ne pieni sisäinen hymy naamallaan istuivat piikkimatolla lootusasennossa. Mukana paketissa tuli cd, jossa lauletaan om shakti shakti shakti ja sitten seuraa ruotsinkieliset rentoutusohjeet taustamusiikilla varustettuna.

Ja testituloksiin.
Viime viikon flunssan vuoksi oli vähän vielä lihakset jumissa. Päivällä selkälihas alkoi krampata ja oli kipeä. Shaktimatto laitetaan pehmeälle alustalle, esim. sängylle. Ja sitten vaan lepäilemään päälle. Makuulle meno tuntui epämiellyttävältä. Aluksi piikit pistelivät ilkeästi. Mutta ohje piti paikkansa ja parin minuutin kuluttua alkoi selässä tuntua lämpimältä ja olo rentoutuneelta. Pisimpään pisteli sen krampanneen selkälihaksen kohta.
Aluksi mattoon pitäisi totutella 10 minuutin jaksolla. Olin matolla niin kauan kun tuntui hyvältä ja kas...aikaa vierähti parikymmentä minuuttia. Olisin voinut olla pidempääkin ja alkoi jo nukuttaa, mutta rentoutusmusiikin keskeytti opastus, joka kehoitti nyt heräämään ja nousemaan. Auts. Nouseminen sattui.
Selkä oli kuin siilin negatiivi. Mutta ei sentään verta. (Huomautus: seuraavana aamuna ei enää näkynyt mitään jälkiä selässä.) Selkää kihelmoi, mutta miellyttävästi. Olo oli rento, ei lihasjännityksiä ja uni tuli tosi hyvin. Aamulla tuntui vielä hyvältä. (Myöhemmin aamulla työtuolissa istuessa sama selkälihas taas ilmoitti itsestään, joten toistan käsittelyn tänään...)

Shaktimaton käytön kerrotaan auttavan mm. stressiin, jännitykseen, migreeniin, univaikeuksiin, iskiakseen, noidannuoleen, masennukseen ja matalaan energiatasoon. Kuvan vihreä matto ei muuten ole ihan sama kuin omani, vaan omani on tuollainen violetti kotifakiirikapistus. Ostin sen Eerikinkadun astangajoogakaupasta.

Pitkäaikaisseurannan testituloksia myöhemmin...

Syksy

2009-09-21T04:07:00.000-07:00

Kauhu hiipii hiljalleen takaraivoon, kun päivät lyhenevät ja ilmat kylmenevät. Miten tästä ensimmäisestä Singaporen jälkeisestä syksystä selviydytään. Loppuuko puhti marraskuussa vai hiipuuko se vasta tammikuun pitkiin päiviin. Pohdimme matkaa jonnekin lämpimään ja aurinkoon. Vaikka heinäkuun lomailusta on vasta pari kuukautta aikaa (apua!), siitä tuntuu olevan ikuisuus.
Jos hyydyn jo nyt, mitä ihmettä tapahtuu marraskuun räntäsateessa? Matkavaraus tuntuisi suurinpiirtein sairausvakuutukselta.

Syksyssä on silti aika hupaisia piirteitä. Kuten hamstraus. Meillä on parveke pullollaan omenia ja kesäkurpitsoita. Pakastin on niin täynnä marjoja, sieniä ja mehuja, että ei voi ostaa edes jätskiä, ellei sitä syö heti. Haaveilemme isommasta asunnosta - jotta sinne mahtuisi isompi pakastin.

Valitettavasti minulla on myös tapana hamstrata ruokaa syömällä enemmän. Ihan kuin elimistö huutaisi talvivarastoja. Ja kun ei pääse talviunille, pitää syödä vielä lisää.
Olen myös sairaalloisen kiintynyt lampaantaljoihin. Hankin aiemman kiharakarvaisen valkean (luomu)lampaantaljan kaveriksi mustan (luomu)lampaantaljan. Ellenin mielestä ne haisevat pahalle. Mutta enhän minä välitä, koska kudon villapaitaa, jonka lanka haisee myös lampaalle...

Ellen harmitteli viisivuotiaan filosofiseen tyyliin syksyn tuloa - " En yhtään tykkää, kun ei saa enää mennä ulos leikkimään koska vaan." Tähän yhdistyi katse; äiti, haluan että teet asialle jotain! Kunpa voisinkin säätää vähän kalentereita ja hypätä suoraan toukokuuhun. Ehkä olisi helpompaa siirtää itsensä suotuisammille leveysasteille.

Pieni sisäinen hymy

2009-09-02T04:19:00.000-07:00

Paras opetus, jonka olen saanut joogakoulussa on "pieni sisäinen hymy". Näen aina mielessäni Kambodzan kuningas-boddhisatvan naamat, joilla on ihan varmasti juuri sellainen ilme.

Ehkä ne muinaiset khmeritkin joogasi. Niin ja otsaa ei saa rypistää joogatessa (tämä oli tärkein läksyni viime kurssilta). Olepa siinä rypistämättä, kun yrität ylläpitää mula-bandhaa (ei-joogeille tiedoksi: supistaa peräaukon ympärystä) tuntikaupalla. Joogin alkutaipaleeni on edennyt alkeismysoreen, eli harjoittelen omaa tahtia opettajan valvoessa. Välillä ope tulee vääntämään vähän lisää, jos en ole tarpeeksi kiemuralla. Odottelen mielenkiinnolla, milloin harjoitus puhdistaa kehoni niin, että lopetan esimerkiksi punaviinin ja kahvin käytön (vähän isompi ulkoinen hymy). Samantien kai sitten siirryn joogiseen ruokavalioon, mitä se nyt sitten pitää sisällään - ei käsitystä. Ja alan käyttää kookosöljyä deodoranttina. No, sitä sisäistä kääntymystä odotellessa, pieni sisäinen hymy naamalla...

Ellen aloitti viulutunnit. Viisivuotiaalta en ihan heti odottaisi suuria, mutta neidin esiintymistarpeen huomioonottaen saamme varmaan jatkossakin leikkiä konserttiyleisöä aina soittoläksyjen päätteeksi. Naapuriparat. Meillä vinkuu lasten äänten lisäksi kiinalainen miniviulu. (Sen ääni ei valitettavasti ole yhtä mini kuin koko.)
Oikeastaan meillä on jo kaksi viulua. Se alkuperäinen kiinalainen miniviulu oli huimat 1,5 cm liian iso. Siispä piti hankkia pienempi. Kymmenen vuoden päästä meillä on varmaa joka kokoa. Montakohan kappaletta sekin on.

Kiinalaisilla on taas tulossa Lantern Festival, Singaporessa on varmaan kuukakkuja kaupat pullollaan. Minäpä löysin eräästä perinteikkäästä Kallion kaupunginosan itämaisesta kaupasta kuukakkuja! Pakkohan niitä oli ostaa. Jos ei muusta syystä niin siksi, että ne ovat kauniita. Singaporelaissyntyinen poikamme niitä sitten pisteli hyvällä halulla. Loput kakut piti tuoda työpaikalle tuhottavaksi. Hyvin upposi toimistokahvin kera.

Leggingsit lökkinksit

2009-08-26T02:53:00.000-07:00

Sillä välin, kun olen nauttinut sukkahousuttomasta elämästä tropiikissa, Suomeen ovat rantautuneet leggingsit. Jokanaisen perusvaruste, jonka voisi kuvitella olevan kansallisvaate. Olit sitten muodoiltasi pitkä, pätkä, persjalkainen, paksu tai pikemminkin bambi.

Tänä kesänä olen huvittuneena bongannut leggingsit noin jokatoisella naispuolisella vastaantulijalla. Sekä Helsingissä, että muualla maassa. Leggingsitön hameenkäyttäjä alkaa olla suuri harvinaisuus. Ymmärrän toki, että Suomen ilmastossa jalkojen verhoaminen pidentää kesähameen käyttöaikaa ja tuo lisää mukavuutta. Samalla voi kätevästi peittää säärikarvoja tai vaikka suonikohjuja. Perheemme mummu ja mummikin molemmat (terveisiä) käyttävät leggingsejä.

Halpahallista saa leggingsejä parilla eurolla, paremmassa kaupassa niistä saa maksaa ehkä kympistä kahteen. Pitkiä, ylipitkiä (makkaralla nilkassa), cropattuja (nilkkaan, polveen, ali tai yli), pitsillä ja kaikissa väreissä, puuvillaa, nylonia, deniereissä kymmenen tai kuusi. Etuna sukkahousuihin on ainakin, että sukkia ei tarvitse pukea, jos varpaita ei palele. Mikään muu ei kai erota nimen ohella leggingsejä vanhoista kunnon kalsareista. Eli pitkistä trikoista. Paitsi, että leggingsit saa näkyä. Valitettavasti.

Heh, kuvassa miesten leggingsejä. Jatkuuko shortsikausi, Kapteeni Kalsari?

Ma poimii sienii...

2009-08-17T03:16:00.000-07:00

En muistanut, että sienestys on kivaa! Kai viehätys perustuu johonkin luolaihmisen aikaiseen metsästysviettiin. Saalis ei ole onneksi liikkuvaa sorttia. Vaikka joskus tuntuu että sienillä on sielu tai vähintäänkin joku katoamiskyky.

Olen joskus kuullut, että jossain uskonnossa sieni on kaikista alinta kastia, täysin sieluton ja syötäväksikelpaamaton. No, minun keittiössäni pasta con funghi on varsin sielukas ruokalaji.

Tänä vuonna lähisienipaikkani kanttarellirihmastot ovat tulleet hulluiksi. Ojan pientareet pukkaavat pieniä kanttarelleja kuin viimeistä päivää. Valitettavasti muutama muukin henkilö hyödyntää samoja satoja. Ja pari tusinaa muuta henkilöä varmaan olisi kovasti kiinnostunut tietämään, missä kanttarellipussini täyttyvät.

Lähisienestystä harrastettaessa pitää suojautua uteliailta katseilta. Jos kyykkii sienikorin kanssa lähimetsässä ja hymyilee leveästi, voi olla varma, että sato menee toisiin suihin jatkossa. Muutama vinkki:

Voi teeskennellä koiranulkoiluttajaa. Jos ei löydy lainakoiraa, niin pelkkä remmi riittää. Tällöin voi tietysti saada haukut irtipidettävästä (olemattomattomasta) koirasta.
Voi olla poimimassa marjoja. Kannattaa siis mussuttaa varvikossa vadelmia tai mustikoita.
Voi olla keräämässä pulloja. Päälle siis Kassi-Alman kuteet ja sienet kerätään Alepan muovikassiin. Kolisevasta kassista lisäuskottavuutta.
Voi leikkiä muuten vaan hullua avohoidossa olevaa hiipparia. Vaikutelmaa voi tehostaa esimerkiksi puhelemalla itsekseen tai puille. Haittaa syntyy, jos joku tuttu näkee.
Voi maastoutua. Vihreää ja ruskeaa päälle ja sukelletaan sananjalkojen sekaan, kun joku lähestyy. Tämä on paras taktiikkani.
Kannattaa mennä sateella, silloin vain sitkeimmät sissit ulkoilevat. Haittapuolena on, että kastuu itsekin ja sienet ovat vetisiä.
Jos kirkkaanväriset kanttarellit katoavat muihin suihin, voi keskittyä vaatimattomampiin sieniin. Harva tunnistaa torvisientä, saatika löytää niitä aluskasvillisuuden keskeltä.

Oliver on innostunut perheemme sieniretkistä. Viimeksi karkasin yksin lenkille ja kotona sienisaalis herätti närkästystä. Oliver vaati uhmaikäisen ehdottomuudella: "Ma poimii sienii!!!"

Pro saimaannorppa

2009-04-06T22:48:00.000-07:00

Blogini kirjoittaminen on hieman jähmeää. Se johtuu aikapulasta.

Lauantaina oli aikaa tehdä jotain hyvää. Olimme Ellenin kanssa Suomen luonnonsuojeluliiton mielenosoituksessa saimaannorppien puolesta. Sillä on kerta kaikkiaan anteeksiantamatonta, että saimaannorpan säilymistä ei laiteta muutaman harrastelijakalastajan etujen edelle. Häpeällistä toimintaa ja vanhakantaista poliittista peliä. Tarvittaisiin siis vain verkkokalastuskielto pariksi kuukaudeksi, jotta saimaannorpan kuutit pääsisivät elämänsä alkuun. Tällä hetkellä joka toinen kuutti hukkuu kalaverkkoon. Mutta kun tällaista ei jostain syystä kepulaisen ministerin mielestä sovi sanella.

Ellen lupasi tulla toistekin äidin ja tädin kanssa mielenosoitukseen. Neiti kantoi kiltisti kuuttien muistokukkaa Kampista Senaatintorille ja huusi muiden mukana iskulauseita:
"Joka toinen kuutti hukkuu, Anttila vain nukkuu!" ja "Pelastakaa norpat, kieltäkää verkot!"

Niin ja tehkää tekin jotain hyvää saimaannorpan puolesta. Allekirjoittakaa adressi: http://www.adressit.com/saimaannorppa

Citykanit

2009-03-03T04:32:00.000-08:00

Helsingissä sikiää uusi luonnonkatastrofi. Citykanit ovat alkujaan kaupunkiluontoon laskettuja lemmikkikaneja, jotka suurella sitkeydellä ovat sopeutuneet kaupunkilaiselämään. Nämä ruskeat pikkupuppelit ovat oikein herttaisia, pörröisiä ja palleroisia. Mutta auta armias, kun niillä on nälkä.

Työpaikkani etupiha on joutunut kanihyökkäyksen kohteeksi kuin Wallace & Gromit -elokuvassa. Yöllä satanut lumi on aamulla tallattu pikkuruisilla tassuilla kauttaaltaan ja papanat juoruavat invaasion tekijöistä. Pensaat on kaluttu etutassun korkeuteen saakka niin pahoin, että tuskin mitään vihreää tulee enää esille. Kaukolämpöverkon huoltokannen kyljestä on ilmeisesti löytynyt lämpöä ja turvaa, niinpä se on kaivettu auki kuin viereinen Lastenlehdon puisto kaupungin huoltotunnelia varten. Kanin mittakaavassa.

Ihmiset miettivät kuumeisesti, mitä tehdä runsastuville kaneille. Paras ehdotus mielestäni on "kanipataa köyhille"! Tosin mietityttää, kuinka puhdasta citykanin liha on, kun se on popsinyt ruohonsa aika epäilyttävissäkin paikoissa. Mutta luultavasti Veikko Hurstin ja Pelastusarmeijan tyyppisissä ruokapaikoissa käy muutenkin kemikaaleja kestävää jengiä.

Toinen juttu on sitten, miten kanit saadaan pyydystetyksi. (Viittaan taas Wallace & Gromit -elokuvan mainioon laitteeseen, rakentaisiko vaikka joku koneinsinööri sellaisen?) Kaupunki on kokeillut mm. frettien laskemista kaninkoloihin. Miten olisi turkistarhaminkkien vapauttaminen pelastamaan kaupunkiluonto? Samalla taitaisi mennä linnut ja rotatkin. Ja ehkä se kani on kivampi eläin kuin minkki, ainakin, jos joutuu henkilökohtaisen hyökkäyksen kohteeksi.

Kanien nahoista voisi tehdä karvalakkeja ja kintaita. Muistan, kun joskus lapsuudessa kuulin jutun, jossa joku ajoi supikoiran päälle (vahingossa), pysähtyi keräämään raadon ja vei sen jollekin, joka osasi käsitellä nahan. Sitten vain noutamaan hyvä ja lämmin supilakki.
Jospa siis kani julistettaisiin lainsuojattomaksi ja laitettaisiin kotikokit ja käsityöläiset hoitamaan homma? Työväenopiston kurssitarjontaan voisi lisätä kaniruokakurssin ja turkiskäsityökurssin.

Jäätynyttä oksennusta

2009-02-23T23:11:00.000-08:00

Jotain originellia Pohjolasta! En muista nähneeni jäätynyttä sen paremmin kuin sulanuttakaan oksennusta Singaporessa, jos ei omia ja lasten tuotoksia lasketa kotona. Johtuu varmasti paitsi lämpötilasta, myös ahkerasta siivouksesta - jos ei asialla ollut kukaan muu, niin sitten muurahaiset. Suomessa muurahaiset ovat horroksessa tähän aikaan. Niinpä tätä taidemuotoa voi ihailla säätilasta riippuen Treffi-pubin ja Alepan välisessä maastossa.

Onneksi elämä Suomessa ei ole pelkkää edellämainittua. Vaikka monenmuotoista oksennusta suoltavat useat tahot: Noin esimerkkeinä vaikka ikuinen kotiäitikeskustelu (Suomen ulkopuolella asuville tiedoksi: Nina ja Timo T.A.Mikkonen perheineen saavat oman tosi TV -ohjelmansa ja rouva kävi huutamassa telkkarissa jo kaikki työssäkäyvät pienten lasten äidit natsi-saksan kannattajiksi). Maahanmuuttajakeskustelu käy myös kuumana, kuka poliitikko sanoi sanan rasisti ja kuka kiisti olevansa sellainen ja kenen sanomiset ovat poliisitutkinnassa. Sillä kaikkihan me tiedämme, että suomalaiset eivät hyväksy erilaisuutta ainakaan omalla reviirillään.

Minusta suomalainen päiväkotisysteemi on ihana. Jos vain onnistuu saamaan hoitopaikan, mikä ei ole ollenkaan varmaa. Ja jos siellä sitten ylityöllistetyt hoitajat jaksavat päivästä toiseen ylisuurien ryhmien kanssa. Olemme onnekkaita, sillä meidän lapsilla on kiva päiväkoti lähellä ja hyvät hoitajat. Maksamme hoidosta palvelun tuottajalle selvästi vähemmän kuin Singaporessa puolipäivästä neljänä päivänä viikossa. Se mitä maksamme tuloveroina onkin sitten ihan toinen juttu.

Olemme palanneet Singaporen kiasuyhteiskunnasta toiseen ääripäähän: pitkälle vietyyn tasapäistämiseen. Jaksan ihmetellä koulusysteemien erilaisuutta: Et voi panostaa lapsesi koulunkäyntiin, vaikka haluaisit. Ja silti aina joku itkee, että "kaikilla ei ole rahaa käydä kouluja". Maassa, jossa ei ole lukukausimaksuja yliopistoissa tai lukiossa ja peruskoulu on pakollinen! Kyse onkin siis siitä, mihin on hyväksyttävää käyttää rahaa. On hyväksyttävää ostaa vaikka kaljaa, mutta ei maksaa lasten harrastuksista tai koulutuksesta.

Onneksi naapuritkin hyväksyvät lasten hiihto- ja luisteluharrastuksen. Sehän on ilmaista (verovaroin kustannettua). Ja hyvin järjestetty meillä Hiihtomäen juurella, kunhan sivakoi kaupungin ladulle tai kävelee luistinradan lämmitetyille pukukopeille.

Epäilen silti, että joku naapureista ei suhtaudu suopeasti paluumuuttoomme. Lapsiluku on lisääntynyt ja desibelitaso viisinkertaistanut lähtötilanteeseen nähden. Joku epäystävällinen sielu oli käynyt piilottamassa ulkoiluvälinevarastossa majailevat lastenrattaamme taloyhtiön kellarin perimmäiseen varastoon. Kun aamukiireessä niitä etsin, huomasin, että sinne oli unohtunut myös yksi muuttolaatikoistamme, nimikin päällä vielä. Laatikon sisältö on kyllä asiallinen: pyörän lastenistuin. Kiusanteon takana lienee sama henkilö, joka kasaa jatkuvasti risuja pihamme ja leikkipuiston väliselle epäviralliselle polulle. Avopotilaiden mielenterveyspalveluista on varmaan edelleen tingitty Helsingissä.