Olen lukenut lapsille viime aikoina Tove Janssonin Vaarallista juhannusta. Se on kirja täynnä elämänviisautta.
Viime luvussa esiintyi (epähemulimainen) hemuli, joka oli pieni, kiltti ja virkkasi kaiken aikaa. Luin myös Gloria-lehdestä Kirsi Pihan kolumnia, jossa Piha pohti, mikä ammatti olisi eettisesti paras. Miksi on hyväksyttävämpää veistää veneitä kuin olla pankkiiri? (Piha päätyi kirjoituksessaan nimeämään toiveammatikseen sirkustaiteilijan.)
Mutta minä päädyin lopputukseen, että käsitöitä tekevä ihminen ei kerta kaikkiaan voi olla paha. Vai voitko kuvitella, että metrossa virkkaava teini kohottaa kohta koukkunsa ja uhkaa sinua sillä? Muistatko, miten yläasteen pahimmat kovikset olivat kerrankin hiljaa käsityötunnin aikana? Rangaistusvangeillekin järjestetään terapiaa nikkarointitehtävien parissa. Mitä, jos lisättäisiin kouluihin käsityötunteja. Puikkoterapiaa stressaantuneille lukiolaisille. Työpaikoille virkkuutauko.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
0 comments:
Post a Comment