Olkoon lunta ja pakkasta prkl. Kaikki pyörii sittenkin.
Washingtonissa on kuulemma yli puolitoista metriä lunta. Se on varmaan jo kansallisen hätätilan paikka. Meidän 60 cm ei ole mitään. Ainakaan, jos teeskennellään, ettei sitä ole, tai että ei se ainakaan mitään haittaa, tähän on totuttu. (Onneksi en käytä VR:n palveluita.)
Aura-autot eivät ehdi moneen päivään Herttoniemen kävelyteille. Niinpä kulkuväylät ovat tamppaantuneita, kapeita jääteitä. Hyvä puoli asiassa on, ettei kukaan pääse roiskimaan hiekoitussoraa siihen päälle. Vanha kunnon kulkupeli lapsellisille on siis pulkka! Lapset istumaan ja menoksi. Äiti saa samalla päivän hyötyliikunnan (vajaa tunti aamulla + vajaa tunti iltapäivällä). Aamureittimme on ensin Ellenin päiväkotiin noin puoli kilometriä, sitten Oliverin päiväkotiin noin kilometri edellisestä, sitten äiti metrolle, vielä muutama sata metriä. Ja iltapäivällä sama päinvastoin. Kovalla pakkasella seuraavasti hiki - jäätyy - hiki - jäätyy - hiki - jäätyy...
Tässä valitellessa huomasin äidin, joka jäi bussista vaunuissa olevan vauvan kanssa: bussipysäkillä oli kamalat kinokset ja vaunujen alaosassa oli painavan näköiset ruokakassit. Ja toinen äiti työnsi vaunuja hangessa ja raahasi vastentahtoista parivuotiasta siinä sivussa. Me ollaan sankareita kaikki...
0 comments:
Post a Comment