Hyvää uutta vuotta kaikille!
Nyt putkiremontti on auttamatta oven takana. Kirjaimellisesti. Porraskäytävä on jo kuorrutettu suojamuovilla.
Olemme pakanneet ja raahanneet kamoja väliaikaiseen vuokra-asuntoon ja ihmetelleet, miten sinne voi sopeutua. Asunnon omistajatar on kuulemma Intiassa joogaamassa (kade, kade, kade...). Asunto on kalustettu ja aika tavalla täynnä kamaa, erityisesti kaikkea indiskakrääsää. Löysin jo omalle joogamatolleni levittäytymispaikan Shiva-julisteen silmien alta :)
Vuoden loppu meni työkiireiden merkeissä. Tuomas ja lapset ehtivät lomailla. Helsingissä on valtavasti lunta - siitä riittäisi jakaa vaikka useammalle talvelle. Ellen on luistellut ja hiihtänyt innoissaan. Oliverillekin ostettiin luistimet ja sukset, on testannut niitä vähän vähemmän innoissaan. Meidän talon "alapihalle" jäädytettiin luistelukenttä, nyt voi kävellä kotoa luistimet jalassa. Tai siis ei voi, koska muutamme pois, mutta siellä väliaikaisasunnon vieressä on myös luistelukenttä.
En ole varmaan koskaan Suomessa asunut "uudessa" asunnossa. Väliaikaiskämppämme on noin viisi vuotta vanha ja tuntuu kummalliselta, kun eteinen ja kylppäri ovat niin valtavan kokoisia. Hukkaneliöiltä tuntuu, vaikka tiedän tietysti varsin hyvin, että taustalla on pakolliset invamääräykset. (Ei-alan-ihmisille: nykyään melkein kaikki uudet asunnot pitää mitoittaa siten, että pyörätuolilla pääsee kääntymään ja toimimaan). Metrinen vessanovi on ihan kauhea, jos minulta kysytään. Toisaalta juuri nämä pyörähdyssäteen (hukka)neliöt tulevat toimimaan henkilökohtaisena joogasalinani. Ja miksi kaikkiin asuntoihin pitää tunkea sauna? Haluaako kaikki oikeasti sellaisen pieneenkin asuntoon?
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
0 comments:
Post a Comment