Varvas ja terveyspalveluita

Olen viimeaikoina ollut terveyspalveluiden suurkuluttaja. Heh!

Työterveydenhoitaja on kutsunut jo kauan sitten terveystarkastukseen. Myönnetään, oli tarpeen, koska esim. kolesteroliani ei ole mitattu koskaan aiemmin. (!) Söin verikoetta edeltävänä iltana katkarapuja. No, se ei onneksi aiheuttanut paniikkia kellekään. Suurin ongelma terveydenhoitajan mielestä oli, etten syö arkisin aamupalaa.

Sattumalta edellisellä viikolla vasen isovarpaani kipeytyi niin, etten päässyt kävelemään kunnolla. Menin työterveysasemalle lääkäriin. Lääkäri tiiraili varvastani sopivalta etäisyydeltä (se sikainfluenssa: potilasta ei kätellä, eikä ilmeisesti kosketa muutoinkaan, ellei pakko ole) ja hymisteli. Kerroin, että teen astangajoogaa ja varvas on voinut rasittua siitä. Lääkäri kysyi, kuinka usein harrastan. Vastasin kolmesti viikossa, johon lääkäri ryhtyi naureskelemaan:
- "Eikö vähempi riitä. Pitää elämässä olla muutakin sisältöä."

Tähän saakka olen kyllä aina kuullut, että ihmisen pitäisi liikkua vähintään kolmesti viikossa. Lääkäri kehotti olemaan kävelemättä kaksi päivää. Johon totesin, että ei taida onnistua.
- "Kävele sitten kantapäällä", oli ohje. Tästä syystä klenkkasin pari päivää, kunnes tajusin, että vähemmän sattuu, kun kävelee normaalisti.
Sain varpaaseen tulehduskipulääkereseptin. Ensimmäisen lääkeannoksen ottamisesta kului 5 minuuttia, kun päässä alkoi pyöriä ja rouva oli poissa peleistä loppupäivän.

Eikä siinä vielä kaikki. Perusteellisen työterveystarkastuksen jälkeen olen kuluttanut lääkäriaseman penkkejä jo useampaan kertaan. Vanha rannevammani kuvattiin uudestaan ja sain jo lääkäriltäkin nuhteet siitä, etten syö aamupalaa. Armoa.

Kaikesta huolimatta aion palata harrastamaan joogaa kolmesti viikossa. Enkä syö aamupalaa edelleenkään. Vaikka sainkin luvan syödä vapaasti rasvaisia juustoja ja suklaata.