(Omituisessa liettuan kielessä lisätään sanoihin -ius, -aus, -ous tms. pääte, sanoo valekielitieteilijä.)
Teimme viikonloppumatkan Liettuaan Vilnaan, eli Vilniukseen, ilman lapsia. Eli paljon kävelyä kaupungilla (kerrankin ei tarvitse työntää rattaita mukulakivikaduilla tai olemattomilla jalkakäytävillä), shoppailua (kukaan ei revi tavaroita alas hyllystä sillä välin, kun katsot hetken toiseen suuntaan), ruokaa ja juomaa (sai itse valita ruokapaikan ja juoda viiniä lounaalla vaikka kaksi laisillista ja mennä sitten itse päikkäreille sen sijaan, että yrittää saada lapsia rauhoittumaan).
Entisissä Itä-blokin maissa on aina tietty tunnelma. Mistä se nyt tarkalleen syntyy - hajuista (käsittämätön kaikissa julkisissa sisätiloissa leijuva hien, tupakan ja jonkun puhdistusaineen yhdistelmä) , ruoasta, kolossaalisesta neuvostoarkkitehtuurista, huivipäisistä mummoista, johdinautoista, votkaa nauttineista punanenäisistä ukoista, sinisestä silmämeikistä ja minihameista... Vilnassa tuo aika alkaa olla taaksejäänyttä elämää, mutta ei onneksi ihan vielä. Kaikki länsimaiset luksuskaupat, kauppaketjut, ravintolat ja huvitukset löytyy ja nuorempi väestö puhuu kohtuullisesti englantia. Jopa neuvostohenkisesti välinpitämättömät torikauppiaat ovat sulaneet aavistuksen palvelualttiimmiksi. No, ihan aasialaiseen tapaan ei sentään heittäydytä liian ystävälliseksi...
Ruoka on reilusti slaavilaishenkistä, jos valitsee perinteisen ravintolan. Makkaraa, smetanaa, raviolityyppisiä täytettyjä taikinanyyttejä, perunaa, kuminalla maustettua hapanlimppua, savujuustoa, graavikalaa jne. Katso matkakuvat linkistä blogiarkiston yläpuolella.
0 comments:
Post a Comment