Pieni sisäinen hymy

Paras opetus, jonka olen saanut joogakoulussa on "pieni sisäinen hymy". Näen aina mielessäni Kambodzan kuningas-boddhisatvan naamat, joilla on ihan varmasti juuri sellainen ilme.

Ehkä ne muinaiset khmeritkin joogasi. Niin ja otsaa ei saa rypistää joogatessa (tämä oli tärkein läksyni viime kurssilta). Olepa siinä rypistämättä, kun yrität ylläpitää mula-bandhaa (ei-joogeille tiedoksi: supistaa peräaukon ympärystä) tuntikaupalla. Joogin alkutaipaleeni on edennyt alkeismysoreen, eli harjoittelen omaa tahtia opettajan valvoessa. Välillä ope tulee vääntämään vähän lisää, jos en ole tarpeeksi kiemuralla. Odottelen mielenkiinnolla, milloin harjoitus puhdistaa kehoni niin, että lopetan esimerkiksi punaviinin ja kahvin käytön (vähän isompi ulkoinen hymy). Samantien kai sitten siirryn joogiseen ruokavalioon, mitä se nyt sitten pitää sisällään - ei käsitystä. Ja alan käyttää kookosöljyä deodoranttina. No, sitä sisäistä kääntymystä odotellessa, pieni sisäinen hymy naamalla...

Ellen aloitti viulutunnit. Viisivuotiaalta en ihan heti odottaisi suuria, mutta neidin esiintymistarpeen huomioonottaen saamme varmaan jatkossakin leikkiä konserttiyleisöä aina soittoläksyjen päätteeksi. Naapuriparat. Meillä vinkuu lasten äänten lisäksi kiinalainen miniviulu. (Sen ääni ei valitettavasti ole yhtä mini kuin koko.)
Oikeastaan meillä on jo kaksi viulua. Se alkuperäinen kiinalainen miniviulu oli huimat 1,5 cm liian iso. Siispä piti hankkia pienempi. Kymmenen vuoden päästä meillä on varmaa joka kokoa. Montakohan kappaletta sekin on.

Kiinalaisilla on taas tulossa Lantern Festival, Singaporessa on varmaan kuukakkuja kaupat pullollaan. Minäpä löysin eräästä perinteikkäästä Kallion kaupunginosan itämaisesta kaupasta kuukakkuja! Pakkohan niitä oli ostaa. Jos ei muusta syystä niin siksi, että ne ovat kauniita. Singaporelaissyntyinen poikamme niitä sitten pisteli hyvällä halulla. Loput kakut piti tuoda työpaikalle tuhottavaksi. Hyvin upposi toimistokahvin kera.