Sillä välin, kun olen nauttinut sukkahousuttomasta elämästä tropiikissa, Suomeen ovat rantautuneet leggingsit. Jokanaisen perusvaruste, jonka voisi kuvitella olevan kansallisvaate. Olit sitten muodoiltasi pitkä, pätkä, persjalkainen, paksu tai pikemminkin bambi.
Tänä kesänä olen huvittuneena bongannut leggingsit noin jokatoisella naispuolisella vastaantulijalla. Sekä Helsingissä, että muualla maassa. Leggingsitön hameenkäyttäjä alkaa olla suuri harvinaisuus. Ymmärrän toki, että Suomen ilmastossa jalkojen verhoaminen pidentää kesähameen käyttöaikaa ja tuo lisää mukavuutta. Samalla voi kätevästi peittää säärikarvoja tai vaikka suonikohjuja. Perheemme mummu ja mummikin molemmat (terveisiä) käyttävät leggingsejä.
Halpahallista saa leggingsejä parilla eurolla, paremmassa kaupassa niistä saa maksaa ehkä kympistä kahteen. Pitkiä, ylipitkiä (makkaralla nilkassa), cropattuja (nilkkaan, polveen, ali tai yli), pitsillä ja kaikissa väreissä, puuvillaa, nylonia, deniereissä kymmenen tai kuusi. Etuna sukkahousuihin on ainakin, että sukkia ei tarvitse pukea, jos varpaita ei palele. Mikään muu ei kai erota nimen ohella leggingsejä vanhoista kunnon kalsareista. Eli pitkistä trikoista. Paitsi, että leggingsit saa näkyä. Valitettavasti.
Heh, kuvassa miesten leggingsejä. Jatkuuko shortsikausi, Kapteeni Kalsari?
0 comments:
Post a Comment