Parempi myöhäinen talviloma kuin ei lomaa ollenkaan

...varsinkin, jos lomalla on kivaa. Tarkoitus oli kyllä lomailla jo helmikuussa, maaliskuussa, no ehkä huhtikuussa...mutta lopulta sitten toukokuussa. Kohde: Portugal, Lissabon, Estoril, Cascaix ja Sintra

Nautiskelin koko viikon ihania grillattuja mereneläviä ja kalaa rantaravintoloissa Atlantin pauhua kuunnellen. Muita loman kohokohtia: uusi hieno meriakvaario, Sintran satulinnakaupunki, aurinko, meri ja uima-allas!

Lisää lomakuvia linkistä...

Putkiremontti on vihdoin ohi

Tai ainakin melkein...pölyä ropisee vielä arvaamattomista paikoista. Otin eilen kellon alas seinältä ja rupesin pyyhkimään kellon reunan jättämiä jälkiä seinästä. Kas vain, kellon kohdalle tuli VALKOINEN läntti seinään.
Sen lisäksi kylpyhuoneen pesualtaan liitännät vuotaa, makuuhuoneen seinässä on lattiasta kattoon halkeama, keittiökalusteen alla on tukkimaton reikä putkikuiluun, upouusissa kylpyhuonekalusteissa on naarmuja...

Oletko atleetti vai kotletti?

Oletko atleetti vai kotletti?: "Testaa ja voita 10 kg kyljyksi� tai sykemittari."

Älä syö keltaista lunta

Edelleen asustelemme evakossa Herttoniemenrannan (koiraparatiisi)lähiössä. Lapsia pitää jatkuvasti varoitella kävelyteiden miinakentistä ja keltaisen lumen epäterveellisyydestä.

Mietin, josko oikeasti voisi kehittää koiranpissimerkkipaaluja. Laitettaisiin niihin joku koiria stimuloiva hajukapseli, joka saisi aikaan "pissin tähän"-reaktion. Jos olen oikein ymmärtänyt, koira pissii sinne, minne lajitoveri on jo laskenut oman merkkinsa. (Koirapsykologia ei kyllä kuulu erityisosaamiseeni, joten jos joku tietää paremmin, kertokoon, kiitos.) Siispä koirapisuaari, ettei tarvitse liritellä kaikkia tienpenkkoja keltaisiksi. Kaikkea sitä tulee ajatelleeksi ja valokuvanneeksi kello seitsemältä aamulla töihin kävellessä.

En edes ala koirankakkakeskustelua. Ai miksi? No siksi, että siitä tulisi koiranomistajapökälejuttu.

Sesongin ammatti - lumenpudottaja

Kasvisruokaa

Helsingin kaupunginvaltuustossa meni läpi koululaisten kasvisruokapäivä kerran viikossa, mutta millä mölyllä. Kerrankin on jotain viihteellistä seurattavaa poliitikkojen asia(ttomissa)keskusteluissa. Ruoka herättää selvästi intohimoja. Samoin pakottaminen johonkin. Ja kun nyt pakotetaan kaikki koululaiset kerran viikossa syömään kasvisruokaa ilman lihavaihtoehtoa. Voi parkoja. Heikoimmat lihansyöjät sairastuvat anoreksiaan.

Ainakin suuren yleisön joukosta kajautetuista mielipiteistä on tullut ilmi todella pönttöjä näkemyksiä. Jonkun mielestä kana on kasvis. Jonkun mielestä koululaiset sairastuvat, kun eivät saa ravitsevaa ruokaa, ainoastaan kasviksia. Hesari haastatteli ansiokkaasti riskejä amiskundeja, jotka syövät ruokalan vaihtoehdoista pelkät lihat.

Muistellaanpas hetki omia kouluaikoja. Mitään ruokavaihtoehtoja ei ollut ikinä tarjolla. Tai saihan sitä syödä pelkkää näkkileipää ja porkkanaraastetta, jos ruoka ei maistunut, ainakin yläasteella, kun opettaja ei vahtinut ruokailua. Meillä oli pinaattikeittoa aika usein (kasvisruoka!). Tykkään siitä vieläkin. Sen sijaan veripaltun pakkosyöminen on kauheimpia kokemuksia ja sitä oli aivan liian usein. Puuropäiviäkin oli usein (kasvisruoka!). Ja se kuuluisa tilliliha aiheuttaa vieläkin väristyksiä. Lihamureke oli henkilökohtainen inhokkini. Kilttinä tyttönä minä söin silti kaikkea - ainakin vähän. Vaikkei ollutkaan vaihtoehtoja. Koulun lihapatojen ääreltä päästyäni ryhdyinkin valikoimaan tarkemmin omia syömisiäni ja lopetin melkein kaiken lihan syömisen. No, se on toinen tarina. Vai onko?

Ehdotan koululaisten ruokkimista soijamakaronilaatikolla (tämän idean esitti muistaakseni Mysi Lahtinen jossakin lehtijutussa, missä kokit hakivat kouluruokailuun uusia ideoita). Olen testannut soijabolognesea ja soijamakaronilaatikkoa kotona ja täydestä menee. Meillä soijamakaronilaatikko on yhtä kuin makaronilaatikko, eivätkä lapset tajua eroa päiväkotien lihamakaronilaatikkoon. Ja se on oikeasti hyvänmakuista.

Ylipäätään Suomessa voitaisiin turhat kouluruokapulinat unohtaa. Singaporessakin lapsille löytyy yhteinen ruoka, vaikka rajoittavia tekijöitä (uskonnolisia ja kulttuurisia) on paljon enemmän. Kaiken on oltava halal, ei sianlihaa, ei naudanlihaa...

Käsitöitä tekevä ihminen ei voi olla paha

Olen lukenut lapsille viime aikoina Tove Janssonin Vaarallista juhannusta. Se on kirja täynnä elämänviisautta.

Viime luvussa esiintyi (epähemulimainen) hemuli, joka oli pieni, kiltti ja virkkasi kaiken aikaa. Luin myös Gloria-lehdestä Kirsi Pihan kolumnia, jossa Piha pohti, mikä ammatti olisi eettisesti paras. Miksi on hyväksyttävämpää veistää veneitä kuin olla pankkiiri? (Piha päätyi kirjoituksessaan nimeämään toiveammatikseen sirkustaiteilijan.)
Mutta minä päädyin lopputukseen, että käsitöitä tekevä ihminen ei kerta kaikkiaan voi olla paha. Vai voitko kuvitella, että metrossa virkkaava teini kohottaa kohta koukkunsa ja uhkaa sinua sillä? Muistatko, miten yläasteen pahimmat kovikset olivat kerrankin hiljaa käsityötunnin aikana? Rangaistusvangeillekin järjestetään terapiaa nikkarointitehtävien parissa. Mitä, jos lisättäisiin kouluihin käsityötunteja. Puikkoterapiaa stressaantuneille lukiolaisille. Työpaikoille virkkuutauko.